Peace, love and death metal

Sweatmaster-video

Wednesday, September 15, 2004

Sweatmasterin uusi “Song With No Words” -musiikkivideo on tyylikäs, tyyliin sopiva, tyylitelty. Tarviiko siihen muuta lisätä?

np: Carnal Forge - The More You Suffer

Filed in Elämän jakojäänteet | Comments (0) | Permalink

Viikonlopun Kickstart-festarien positiivisin uusi tuttavuus oli jyväskyläläinen Presley Bastards. Bändi soitti Lutakon baarilavalla polttavan setin, joka tempaisi tällaisen empivänkin mukaan. Yhtyeessä selkeää hengenheimolaisuutta tunnetumpaan punk rock -yhtyeeseen Endstandiin, Elvis Äpärien ollessa astetta raskempaa.

Tulipa - yllättäen! - ostettua yhtyeen tuore EP-julkaisukin siitä kotiin ihmeteltäväksi. To The Last Breath (Fast Rock Factory) tuntui aluksi yhtyeen liveversion kalpealta kopiolta, mutta kyllä vain nämäkin biisit jyräsivät tiensä hyväksyntään. Kotisivuilla jaossa oleva levyn viimeinen biisi “Open Wounds” (mp3) on suorastaan vakuuttava.

Internet tarjoaa myös yhtyeen Demo 2002 -julkaisun kokonaisuudessaan, se onkin hieman EP:tä rivakampi. Mutta menevän punk rockin - paino sanoilla punk rock - ystäville se lienee entistä herkullisempi. Itselleni riittää yksi Endstand-keikka vuodessa ja yksi Presley Bastardsien kaltainen tuttavuus kerran kaudessa, silti tätä mielellään kuuntelee.

Olihan Kickstartissa muutakin mukavaa: Magyar Posse on nyt elämänsä vireessä, siitä ei pääse mihkään. Sister Flo oli sympaattinen. Torstainen lainajukeboksi Ass Cobra versioi komeasti mm. WASPin “L.O.V.E. Machinen”, siitä pisteet plakkariin!

Endtandistä puheenollen, yhtyeen uusi täyspitkä Burning Bridges on myynnissä. Kahden tarjotun ämpyrän peruustella soundi on metallistunut; harmittavasti Janne laulusuoritus on studiossa turhan suoraa huutoa verrattuna keikkojen melkein-oikeesti-laulettuihin suorituksiin. Nyt musa on isosoundista punk rockia, missä on metalcore-laulut. Hmm…

np: Endstand - Soul Too Cold

Filed in Elämän jakojäänteet | Comments (0) | Permalink

Suruaika - Nekropoli

Tuesday, September 14, 2004

Tamperelainen Suruaika-yhtye on julkaissut levyn, joka päätyy omalle vuoden 2004 top 10 -listalle. Nekropoli (Cyberware Productions) avautuu parin pakollisen kuuntelukerran jälkeen ja saa lopulta aikaan lähtemättömän riippuvuuden, joka muistuttaa paljon Suruajan suuren esikuvan Mustan Paraatin Peilitalossa-levystä.

Nekropoli voisikin ihan hyvin olla julkaistu jo kaksikymmentä vuotta sitten. Ahdistus on samaa, ilmaisu on samaa. Jos Mustaan Paraatiin halua verrata enemmin, on Suruajan soundi metallisempi. Silti, etenkin laulusovituksissa ja melodioissa on sitä samaa äärimmäisen tarttuvaa poljentoa, joka jättää jälkensä muistiin. Vaikka teknisesti kyseessä on angstintäyteinen surkuttelulevy, on Nekropoli todella energinen ja itsevarma ollakseen niin allapäin.

Sanoitukset ovat tietysti tärkeä osa Suruajan valitsemalla tiellä. Laulaja Matthew’n tekstit ovat sopivasti yleistettävissä, sopivasti henkilökohtaisia. Sympaattisin kohta on Kun kaikki nukkuvat -kappaleen kertosäkeessä, missä kotiseutu tuodaan luonnollisesti esille: “Eksyin kerran/ en eksy uudestaan/ elän öisin eikä kukaan näe kun hiivin Amurin varjoissa”.

Yhtyeen kotisivuilta löytyy jotain näytettä, mutta kuitenkaan kauhean kattavasti. Levystä on 500 kappaleen painos, jota pitäisi kyllä saada helposti. Itse ostin omani synkän Anttilan syövereistä, ei siis ole vaikea löytää.

Filed in Elämän jakojäänteet | Comments (0) | Permalink

Selitys - näin alkuun

Tuesday, September 14, 2004

Viime syksynä pidin ensimmäistä blogiani tässä samaisessa paikassa, kevääksi halusin pois, koska luulin, että aidan toisella puolen olisi jotain jännempää (=helpompaa). Palasin. Aivan varmasti, jossain on jo kätevämpiä ja varmempia blogipalvelemia kuin tämä, mutta ei nyt jaksa kiinnostaa. Qlogger vaan rupesi ottamaan päähän, Blogspot on taasen vaihtelua.

Syksy on pikku hiljaa alkanut ja niin jatkuvat varmasti myös kirjoittelu blogiin. Jos viitsii. Jos on riittävän hyviä biisejä tarjolla joltain bändiltä. Niin.

np: Pelican - Australasia cd