CANDY CANE: Leave Me Out
Omaperäistä vaihtoehtorokkia. Tämän maan yksi persoonallisimpia laulajia. Keikalla loistava!
http://www.pyhpyh.com/candycane

KOMETA: Like a Light Bulp
Rokkia “vänksähtänein” tunnelmin. Jälleen yksi omaperäissyden huipentuma ja vielä kotimainen.
http://www.kometa.ws

SUPERCHRIST: Colorgun
QOTSA henkistä efektirokkia. Yksinkertaista ja svengaavaa. Hyvä levy.
http://www.superchrist.org

KOMETA: Like a Light Bulp
Rokkaavuudessaan, svengaavuudessaan, kieroudessaan ja tyylikkyydessään ehdoton rokkibilelevy.
http://www.kometa.ws

GRAILS: Redlight
Usvaisen tunnelmallista akustista himmailua jazzahtavin rummuin, kirskuvin viuluin ja vallan pubimaisin fiiliksin varustettuna. Ei taida tosin mennä debyytin edelle.
http://www.grailsongs.com/

THE GAULT: Even As All Before Us
Yhdistävä ahdistavan lakoninen doom metal maalaileviin kitaraleadeihin, tuskaansa maailmalle julistavaan laulajaan, Fields of the Nephilimin usvaan ja kaiken universumiin harmauteen, niin voit nähdä pilkahduksen tästä levystä.

PRIMORDIAL: The Gathering Wilderness
Yksinkertaisesti paras.
http://www.primordialweb.tk

Ei välttämättä paremmuus tai tärkeys järjestyksessä.

1. Jesu - debut.
Simppelia, junnaavaa kaunista. olen kuunnellut tätä levyä jo noin 3kk putkeen kaikilla matkoillani/kävely reissuilla. Ei tunnu kuluvan.

2. Ulver - Blood inside
Kyllähän täät odotettiinkin, ja hyvää tuli. Loistava kokonaisuus ja tuotanto. vaikka hypitän piisistä ja tyylistä toiseen yhtenäinen saundi maailma pitää homman kauniisti kasassa. Ei tuottanut pettymystä minulle.

3. Jaga Jazzist - What we must
On aina jännittävää kun henkilöt bändin sisällä vaihtuvat. Ja kun vielä huomaa että lähteneet tekivät piisejä ja saapuvat ovat tehneet piisejä, mutta samoilla linjoilla pysytään ja suuria muutoksia ei sinänsä kaivatakaan. Helkutin hieno levy. Milloin nämä sedät ja täti tulevat suomeen????

4. Monopot - optipess, something is like nothing was
No nämä levyt ovat ilmestyneet aikaa sitten mutta on ollut niin loistava tuttavuus että pakko on ottaa. Jokin luonnehdinta sanoi että kuin mogwai prozacissa eikä mennyt aivan harakoille. Jännitteistä, jännitettä jota ei välttämättä ikinä pureta (toisin kuin mogwai, usein) Loistavia ja hyvin yksin kertaisia kapaleita. Taitaa yhä olla last fm:ssäni kuunnelluin artisti. Etsikään bleep.comista. voi kuunnella pätkiä.

5. Logh- sunset panorama
Ensiksi: mielestäni every time a bell rings on yksi maailman kaikkeuden hienoimpia pop levyjä. Tämäkään ei mielestäni yllä samalle tasolle, mutta se ei tarkoita että sunset panorama olisi huióno. päinvastoin. Logh lyö laudalta kaikki muut paitsi itsensä. Ja jotenkin löydän samankaltaisuuksia monopotin ja tämän välillä.

6. Mitchell Akiyama - Small explosions that are yours to keep ja mort aux vaches
Toki pidin herran aiemmistakin tuotoksista mutta small explosions on orgaaninen, rytminen ja kaunis kokonaisuus. Ja mort aux vaches taas uskomattoman koskettava 43 minuutin improvisaatio. Kiitos niille jotka ovat nämä levyt julkaisseet. Kauneutta tähän maailmaan kaivataankin.

7. Désormais - dead letter to lost friends
Akiyama mukana myös tällä. helvetin hyvä levy, kuunnelka itse.

8. Dumari ja Alamaailman vasarat - kinaporin kalifaatti
Yllättävä nousija mutta viimeisinä viikkoina olen kuunnellut tätä todella paljon ja tykkään. AV:n sovitukset nostavat jo ennestään hyvät piisit loistoon.

9. Lali Puna - Faking the books
Saattoi tämäkin tulla ulos jo 2004 mutta helkutin hyvä pop levy kaikesta huolimatta. Kumma ettei Micronomicista ole tullut suurempaa hittiä.

10.William Basinski - Disintegration loops ja muu tuotanto
Joo, nämäkin ovat tulleet aiemmin mutta vasta tänä vuonna olen tutustunut (kait, aika menee niin kovin nopeasti) Miten joku voi tehdä jotain näin yksinkertaista joka on silti niin kovin tenhoavaa ja kaunista eiä, kaikesta toistosta huolimatta, yhtään tylsää.