Haudan takaa
Joululoma on lusittu, vältyttiin pahemmilta onnettomuuksilta ja lahjojakin saatiin. Erään hauskan tarinankin kuulin, heti joulualuspäivinä, kun oltiin sukuloimassa. Mirvan kummitäti kertoi, mitä oli kuullut poikansa vaimolta, joka oli kuullut tämän jutun parturiltaan, jolla on koira:
- Tämän parturinaisen naapurissa asuu perhe, jolla on useita kaneja. Kaniperhe oli sitten viime kesänä kerran lähdössä viikon mittaiselle lomareissulle ja pyysivät täten parturinaiselta, josko hän voisi käydä hieman katsomassa kanien perään ja antamassa niille ruokaa. Mikäs siinä. Viikko oli jo melkein kulunut, kun nainen palasi naapurista kanien luolta. Mutta mitä hittoa, parturinaisen koira seurasi emäntäänsä reippaasti kotiin roikottaen suussaan rähjääntynyttä kanin raatoa. Tästä ei hyvää seuraisi, nainen ajatteli ja mietti, miten selviäisi tilanteesta. Hän päätti, ettei voisi mitenkään myöntään naapureilleen, että hänen koiransa olisi listinyt yhden kaneista. Niinpä nainen keksi, että jos hän putsaisi ja puunaisi kovia nähneen kanin ja veisi sen takaisin kanilaan, niin ehkä naapurit lomalta palatessaan, kuolleen kanin nähdessään ajattelisivat, että lurppakorva-parka on vain “nukkunut pois”. Tuumasta toimeen, nainen pesi kuolleen kanin ja palautti sen naapuriin. Noh, seuraavana päivänä naapurit palaavat lomaltaan ja tulevat kiittelemään parturinaista avustaan kanien hoidossa. Isäntä oli jo lähdössä, kun hän vakavoitui ja sanoi. “Yhtä asiaa me kyllä ihmeteltiin. Meillä kun juuri ennen lähtöä yksi kaneista kuoli ja me se jo tonne takapihalle haudattiinkin, niin nyt se oli ilmestynyt takaisin häkkiin.” Parturinaisen ilmeen nähneiden kokemus oli varmasti ns. priceless. Että näin Tampereella.
Post a Comment