Peace, love and death metal

My (All Things Metal) Blog offers a great deal of metal bootlegs for those who are interested. Isis, Katatonia, Nile, Khanate, Cult Of Luna and Death to mention few names.

Rockblog on osannut tiivistää nimeensä sen mistä siinä on kyse. Uusi blogi - aloittanut tämän vuoden puolella - menee heti seurattavien listalle. Tähänastiset postaukset keskittyvät aika paljon metallipuolelle, mikä ei haittaa, ja mukana on jo muutamia levyarvioitakin.

Muita musiikkiaiheisia suomalaisia blogeja, joista en ole tietääkseni kirjoittanut, mutta joita tietääkseni luen ovat Volyymi ja Levyvarasto. Näistä jälkimmäisessä mielenkiintoista luettavaa viime viikonloppuna House Of Love -indiefestarien yhteydessä järjestetystä rockjournalismi-keskustelupaneelista.

“Kuten Samuli Knuuti osuvasti sanoikin, 90% kaikesta journalismista on keskinkertaista tai huonoa, joten miten rock-journalismi eroaisi tästä?”

Tuota keskustelua olisi kyllä ollut mukava seurata paikanpäällä, vaikka suomalaisesta rockjournalismista minulla on jo aivan liian vanhentunut kuva. Soundi ja Rumba eivät vain yksinkertaisesti innosta lukemaan, vaikka ne käsittelevätkin paljon yhtyeitä jotka minua oletusarvoisesti kiinnostavat. Rytmiä olen lukenut kirjastossa sen jälkeen, kun se uudistui viime vuonna. Etenkin Sielun Veljet -juttu oli hyvin mielenkiintoinen, sitä oli tehty ihan oikeasti. Sue tarttuu myös mukaan aina kun uusi numero on ilmestynyt. Palvelee sarallaan, mutta mitään suurta rockjournalismia ei sekään edusta. Miasman uusimman numeron ostin ihan puhtaasta mielenkiinnosta siihen, miten lehti on vuoden aikana kehittynyt. Ja kyllähän se on. Zinen henki elää vielä, joissain jutuissa on turhaa ylimielisyyttä, joissain mennään juuri turhan intohimoisesti, subjektiivisesti. Silti aihevalinnoiltaan lehti on hyvin osuva. Infernoa en halua kommentoida, koska kirjoitan siihen itse.

Mitä sitten ovat hyvän rockjournalismin piirteet? Ajankohtaisuus, asiantuntevuus, uusien näkökulmien esillenostaminen, uusien yhtyeiden löytäminen, lukijan viihdyttäminen, ja kenties jopa informatiivisuus, tai kriittisyys. Eli toisin sanoen journalismia aiheesta rock. Se vaatii ammattitaitoa, siihen kyllä oppii. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä lukijat odottavat rockjournalismilta.

Jos siltä tuntuu, jatketaan keskustelua ja pohdintaa kommentointiosastolla.

Mp3:sia “metalinkittänyt” Ämpäri on laitettu mananmaille. Blogi ennätti toimia vuoden.

Suomen blogilista antaa tällä hetkellä viisi osumaa luokitukselle “mp3″: Musiikkiin linkkaavat tämä tässä ja Katosblog. Muut ovat tekijänoikeuslain myötä syntynyt Olen Rikollinen?, iPod-tuotteeseen keskittyvä iBlogi ja yhden viestin lokakuulta omaava Mp3-soitinta etsimässä.

On se nyt kumma.

Reporters Without Borders -organisaation julkaisema Handbook for bloggers and cyber-dissidents pdf-tiedostoina: perussetti (1,6 MB) ja printtausystävällinen (3,4MB).

Olli taannoin huuteli jyväskyläläisten blogien perään. Viime aikoina olen innostunut lukemaan ja lisämään pamaukseen (hmm…) uusia blogeja ja osassa niistä on hyödynnetty nimeämisessä postinnumeroita. Nerokasta. Esimerkiksi Jyväskylän Lutakolla on kaupunginosablogi 40100.net, joka kyllä kertoo yleisestikin kaupungin asioista.

Lisäsin blogini luokituksiin postinumeroni ja kaupunkini, näin ollen tänne mahdollisesti eksyy utelias naapuri tai edes satunnainen keskustassa vastaantuleva. Tehkää tekin niin, ei kai se mitään haittaa.

Vai onko tämä jo joku vanha juttu?

Aversion Onlinen blogia tulisi seurata paljon tarkemmin, mitä sitä nyt tulee seurattua. Suosittelen sitä avoimesti kaikille. Tälläkin hetkellä siellä on postattuna asiaa mm. Forbiddenista (“Forbidden’s finest hour certainly eclipses anything that Slayer did without Dave Lombardo.”) ja Thinesta (”Catchy and memorable without lacking any emotion or gloomy feeling.“), joiden mp3:sten kuuntelua ei voi tarpeeksi painokkaasti suositella. Etenkin Thinen “In Therapy” -kappale raapaisee, jos on astunut viimeaikoina lätäkköön.

Jokseenkin loistavan mp3-blogin Chromewavesin Frank on kiertänyt Itämerta viimeisen reilun viikon ajan. Jos - ja kun - kiinnostaa lukea mitä muut ajattelevat meistä, niin siitä vaan Chromewavesin suuntaan (syyskuun arkisto myöhempiä aikoja varten).

Teksasilaista unholaan vaipunutta thrash-rykmenttiä Devastationia ruoditaan Aversion Onlinen mp3-blogissa. Tai ruodittiin, ajat sitten, joten pitäkää kiirettä, jos haluatte osanne näytebiiseistä.

Jotain kautta kuulin yhtyeestä ensimmäisen kerran viime keväänä, löysin yhtyeen kolmannen ja viimeiseksi jääneen Idolatry-levyn korviini ja olin myytyä poikaa. Totaalisen a-luokan thrash-metallia, jossa yhdistyy death-metal -osia isolla sydämellä. Levyä voisi kuvailla yhdistelmänä Sepulturan kulta-ajan riffitarkkuutta (ilman Arisen ylimaailmallisuutta, toki) ja Deathin sekä Pestilencen kaltaisia teknistä, mutta melodista death-metalllia runtanneita orkestereita. Lisäksi Devastationin yllä on tietysti se divariluokan helmen viehätys, löytämisen riemu, ihmetys miten näin hyvää on voitu unohtaa.

Aversion antaa ladattavaksi keskitempoisen levyn nimibiisin sekä “Forsaken Hatred”:in. Devastationin levyistä on tehty uudelleenjulkaisut, ja muutenkin enempi faktoja esim. tuossa Aversionin jutussa.

Mp3-bloggaajille tehdyn kyselyn tulokset. Kyselyn taustalla The Mp3 Blog Project.

Mystery And Misery esittelee jälleen kerran uuden post-rock -bändin, jota ei laadunpuute vaivaa. As The Poets Affirm on yhtyeen nimi. Musiikki on hyvin puhuttelevaa instrumentaalimusiikkia, pidän tästä erityisesti jousisoittimien vuoksi, niitä varten minulla on aina sydämessäni kolo varattuna. Jason hoitaa tarkemman esittelyn, hänen postauksensahan tämäkin oikeastaan on.

Paitsi, että onko “Polyhymnia”-kappaleen alku alitajuntainen kunnianosoitus Danzigille?

As The Poets Affirm - “Polyhymnia” mp3
As The Poets Affirm - “A Lie Told Before Breakfast” mp3