Peace, love and death metal

The Complete Oral History of Slayer

Decibel Magazine’s August issue have a 16-page story on the history of Slayer. One third of the feature is now up at Decibel’s site. I received my copy of the issue some week ago, cost me $12 but was definitely worth it (foreign magazine’s cost that amount in the newstands anyway). It was my first issue of Decibel and I wasn’t disappointed. They should start making an European version (or just print it in Europe as well) just to give Terrorizer some serious competition.

Bootlegs at Bwilms.com

Pelican - June 13th 2006; Rogue Wave - June 16th 2006; Mastodon - May 7th 2005; Explosions In The Sky - 2003; Don Caballero - 2000

Sanokaapa nyt, miten sitä Nokian tulosta pitäisi oikein tulkita?

YLE: “Nokian tulos heikkeni hieman”
MTV 3: “Nokian tulos kasvoi hieman”
Nelonen/HS: “Nokian tulos odotusten mukainen”

Rockblog on osannut tiivistää nimeensä sen mistä siinä on kyse. Uusi blogi - aloittanut tämän vuoden puolella - menee heti seurattavien listalle. Tähänastiset postaukset keskittyvät aika paljon metallipuolelle, mikä ei haittaa, ja mukana on jo muutamia levyarvioitakin.

Muita musiikkiaiheisia suomalaisia blogeja, joista en ole tietääkseni kirjoittanut, mutta joita tietääkseni luen ovat Volyymi ja Levyvarasto. Näistä jälkimmäisessä mielenkiintoista luettavaa viime viikonloppuna House Of Love -indiefestarien yhteydessä järjestetystä rockjournalismi-keskustelupaneelista.

“Kuten Samuli Knuuti osuvasti sanoikin, 90% kaikesta journalismista on keskinkertaista tai huonoa, joten miten rock-journalismi eroaisi tästä?”

Tuota keskustelua olisi kyllä ollut mukava seurata paikanpäällä, vaikka suomalaisesta rockjournalismista minulla on jo aivan liian vanhentunut kuva. Soundi ja Rumba eivät vain yksinkertaisesti innosta lukemaan, vaikka ne käsittelevätkin paljon yhtyeitä jotka minua oletusarvoisesti kiinnostavat. Rytmiä olen lukenut kirjastossa sen jälkeen, kun se uudistui viime vuonna. Etenkin Sielun Veljet -juttu oli hyvin mielenkiintoinen, sitä oli tehty ihan oikeasti. Sue tarttuu myös mukaan aina kun uusi numero on ilmestynyt. Palvelee sarallaan, mutta mitään suurta rockjournalismia ei sekään edusta. Miasman uusimman numeron ostin ihan puhtaasta mielenkiinnosta siihen, miten lehti on vuoden aikana kehittynyt. Ja kyllähän se on. Zinen henki elää vielä, joissain jutuissa on turhaa ylimielisyyttä, joissain mennään juuri turhan intohimoisesti, subjektiivisesti. Silti aihevalinnoiltaan lehti on hyvin osuva. Infernoa en halua kommentoida, koska kirjoitan siihen itse.

Mitä sitten ovat hyvän rockjournalismin piirteet? Ajankohtaisuus, asiantuntevuus, uusien näkökulmien esillenostaminen, uusien yhtyeiden löytäminen, lukijan viihdyttäminen, ja kenties jopa informatiivisuus, tai kriittisyys. Eli toisin sanoen journalismia aiheesta rock. Se vaatii ammattitaitoa, siihen kyllä oppii. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä lukijat odottavat rockjournalismilta.

Jos siltä tuntuu, jatketaan keskustelua ja pohdintaa kommentointiosastolla.

Sähköpostiini noin kerran kuukaudessa kolahtava Chronicles of Chaos -lehti täyttää kymmenen vuotta. Eksyinpä lehden kotisivuille, jossa nykyään pystyy lukemaan artikkelit ja arvostelut ilman sähköpostitilausta - jos vain muistaa käydä paikalla tarkastamassa päivityksiä.

Kuitenkin, 10-vuotisjuhlanumerossa on mielenkiintoinen “What We Missed A Decade Ago” -arvostelukokoelma, jossa mm. Deathin Symbolic-levy saa sellaisen käsittelyn Paul Schwarzin toimesta, etten aiemmin moiseen ole törmännyt. Loistavaa!

Aamu-TV:ssä keskusteltiin tänään musiikkiviennistä ja etenkin pienlevy-yhtiöiden osalta. Paikalla oli Suomen riippumattomien levy- ja tuotantoyhtiöiden järjestön IndieCo ry:n pj Paavo Bäckman (eikö ollutkin?) ja Grandpopp-yhtiön Lasse Kurki.

Kuin sattumalta tänään pääsi ilmoille uutinen suomalaisten vahvasta näkyvyydestä Midem-musiikkimessuilla Ranskan Cannesissa ensi tammikuussa. STT:n välittämää uutista sai lukea monesta paikasta, mm. Hesarista:

“Suomalainen musiikkivienti saa toivomansa piristysruiskeen, sillä Suomi on valittu isännöimään Midemin musiikkimessujen avajaisilta Cannesin festivaalipalatsissa Ranskassa 22. tammikuuta 2006.”

Jostain syystä tuosta STT:n uutisesta oli jäänyt mainitsematta se, mitä Talentum osasi asiasta kertoa:

Suomi maksaa 3,5 miljoonaa euroa päästäkseen pääosaan Midemin 40. musiikkimessujen avajaisillassa Cannesissa ensi tammikuussa — “Cannesin hintaisessa kaupungissa ilmaisella viinalla on vetovoimaa”, suomalaisen musiikkialan vientiyhdistyksen Music Export Finlandin toiminnanjohtaja Pauliina Ahokas lohkaisee. — Hanke saa tukea kolmesta ministeriöstä sekä Suomen kulttuurirahastosta.”

Eli aivan ilmaiseksi tuota kunniaa ei saada. * Toivottavasti raha hyödynnetään tarkasti ja tapahtumasta olisi hyötyä.

Sattumalta myös IndieCo:n uudet nettisivut aukesivat tänään. Sivuilla on reilut 30 riippumatonta joukkoon kuuluvaa levy-yhtiötä listattuna.

Etsiessä materiaalia linkattavaksi tässä blogissa, olen huomannut ettei suomalaisten levy-yhtiöiden sivuille ihan sattumalta eksy ja jos eksyy, niin sieltä harvoin löytyy mitään käyttökelpoista. Käyttökelpoisella tarkoitan tietysi mp3-tiedostoja, joita toivoisin olevan kattavasti yhtiön artisteilta ja mielellään kokonaisia kappaleita. Yksi kokonainen mp3-kappale on parempi kuin 3,5 miljoonaa puolen minuutin pätkää. Yhden mp3-tiedoston antaminen ladattavaksi tuskin levynmyyntiä tyrehdyttää (vrt. Mokoman “Takatalvi” mp3-single kaksi vuotta sitten), pikemmin se palvelee tarkoitusta.

Kävin kaikki IndieCo:n linkkaamat lafkat läpi ja biisi per saitti -periaatteella en saanut kuin allaolevat kolme biisiä kursittua kasaan. Näistäkin ainoastaan Aavikon biisi on Stupidon palvelimella, kaksi muuta yhtyeiden kotisivuilta. Kotisivuilta sitä materiaalia löytyykin, jos on löytyäkseen.

Disco Ensemble - “We Might Fall Apart” mp3
levy-yhtiö Fullsteam Records
Pain Confessor - “Soul Eraser” mp3
levy-yhtiö Johanna Kustannus
Aavikko - “Rosinante” mp3
levy-yhtiö Stupido

* EDIT: Musexin kampanja maksaa kokonaisuudessaan alle miljoona euroa, josta Midemin järjestäjille menee “murto-osa”. Talentumin julkaisema summa oli hatusta vedetty, niin minulle sanottiin.

Lööppistressi, subs., iltalehtijulkisuuden aiheuttama elämäntilanne, johon kuuluu usein oudot sairastumiset ja sairasloma poliittisesta virasta. Tanja Karpela sairastui anemiaan lööppistressin vaikutuksessa.

Espanjalaisessa Santiagon yliopistossa journalismin apulaisprofessorin virassa istuva Manuel Gago vieraili Jyväskylässä vapun alla. Hän piti torstaina luennon aiheenaan New trends and formats in online media, jolta odotin ainakin reunahuomautuksia blogimaailman suuntaan. Niinhän se sivusikin.

(Continued)

LEHDISTÖTIEDOTE
Vapaa julkaistavaksi 29.4.2005 klo 8.

Rumba-, Inferno- ja Rytmi-lehdet perustavat uuden kustannusyhtiön

Alojensa johtavat musiikkilehdet Rumba, Inferno ja Rytmi yhdistävät voimansa ja perustavat uuden yhteisen kustannusyhtiön. Yhtiö aloittaa toimintansa 1.7.2005. Uuden yhtiön hallituksen puheenjohtaja Jari Tuovinen toteaa yhdistymisellä haettavan tehokkuutta myyntiin, levikkimarkkinointiin ja sisällöntuotantoon.

Yhdistymisen myötä metallimusiikkilehti Inferno ja Rumbapress Oy:n kustantama raskaan rockin erikoislehti Hamara yhdistetään yhdeksi julkaisuksi, joka ilmestyy Inferno-nimellä. Lehden päätoimittajaksi tulee Hamaraa käskyttänyt Matti Riekki.

File under: Finnish music magazines Rumba, Inferno and Rytmi unite forces and start a new publishing company. Rumba and Rytmi contiues as they’ve done for decades already, though of course some adjustments will be made. Rumba’s metal sidekick Hamara magazine will disband, and it’s editors will continue to work with Inferno staff. Magazine will be published undet the name Inferno. Hamara’s editor-in-chief Matti Riekki will be the new boss at Inferno HQ. All in all, this will mean better quality for already high stardard publications, methinks.

Kun huomaa, että lippu on normaalihinnalla edullisempi kuin alennettu lippu, silloin lippu tietysti kannattaa ostaa normaalihinnalla.

VR:n Matkaan 4/2005 -lehden Sivuraide-yleisönosastolta, osa vastausta nimimerkin Laskutaitoinen ja pienituloinen ihmettelyyn.

Yhdysvaltalainen professori-mediatutkija Douglas Kellner piti eilen (21.3.2005) puolitoistatuntisen luennon Jyväskylän yliopiston Agorassa aiheenaan painotuore kirjansa Media Spectacle and The Crisis of Democracy.

Kellner kertoi yhdysvaltalaisen median tilasta, siitä miten se on muuttunut vuosikymmenen aikana ja miten valtaa pidetään maassa yllä. Ensinnäkin, Bushin valtaantulon yksi merkittävimmistä edellytyksistä on ollut joukkotiedotusvälineiden muuttuminen oikeistolaisiksi. Vielä Clintonin ollessa vallassa media yritti ujuttaa presidenttiä vaikka väkisin skandaaleihin - onnistuen ainakin siinä yhdessä surullisenkuuluissa tapauksessa. Bushin Amerikassa presidentin kritisointi johtaa ajojahtiin. Päämedioiden ajautuminen “vallan mahtikoirasta vallan sylikoiraksi” on Kellnerin mielestä riittävä syy kutsua amerikkalaisen demokratian olevan kriisissä.

Texasin yliopistosta Bushin kuvernöörikauden aikana Kalifornian yliopistoon siirtynyt Kellner kertoi esimerkin, missä yliopisto oli kieltäytynyt ottamasta Laura Bushia vierailijaluennoitsijaksi. Tämä uutisoitiin Bushin leiristä niin, että kahden opiskelijan sanomisia siteerattiin nimellä. Sen seurauksena opiskelijat saivat satojatuhansia vihamielisiä yhteydenottoja poliittisesti oikeistolaisilta amerikkalaisilta, joita kieltävä päätös suututti. Vastaavien ajojahtien mobilisointi onnistuu, koska Kellnerin mukaan amerikkalainen oikeisto on viime vuosina järjestäytynyt tiiviiksi.

Kellnerin kertoi, miten Bushin hallintokoneisto lähettää joka päivä muistion päivän uutisoitavista asioista Foxin uutispäälliköille. Aiemmin suuryritykset saattoivat pyrkiä vaikuttamaan julkikuvaansa lähettämällä yltiöpositiivisia mainosvideoita näytettäväksi tv-kanavilla. Bushin hallinto käyttää pitkälti yli 100 miljoonaa dollaria vastaavien videoiden tekemiseen, missä Bushin päätöksentekotaitoja kehutaan.

Kuva näyttää synkältä, mutta se ei sitä kuitenkaan ole. Kellner nosti esille vaihtoehtoiset tiedonvälityskanavat, joista tärkeimpänä hän pitää weblogeja. Kellner päivittää itsekin BlogLeft -julkaisuaan tiheästi - ja jos mies on luennoimassa Euroopassa, avustajat auttaa. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa tutkitaan minkälainen merkitys blogeilla ja muilla vaihtoehtomedioilla (myös Michael Mooren elokuvalla/elokuvilla) oli vuoden 2004 presidentinvaaleissa.

Kellner oli hyvä luennoitsija. Hän korosti olevansa itsenäinen ajattelija, eikä kaikesta bush-vastaisuudestaan huolimatta olevansa demokraatti. Kuvaksi muodostui sen verran et-kyllä-muuten-usko-tätä, että sen todenmukaisuutta jo epäilee. Mutta, kyllä, hieman oudollaanhan asiat tällä hetkellä ovat.